Ardbeg Kildalton Project 2014, 46% - L13 217 - A tasty charity whisky

"Ardbeg Kildalton Project" is a recently released bottling from this famed distillery of Islay, Scotland. The project refers to Ardbeg distillery's joint effort with the North Highland Initiative (NHI) – a charity inspired by the “sustainable” vision of Prince of Wales. This collaboration between the Ardbeg Distillery (owned by LVMH) and the NHI means that proceedings from this bottling go towards building a new community hub in Port Ellen.

This bottling is exclusively available from the Ardbeg distillery shop only, and retails at £120, gets its name from the Islay landmark, the Kildalton Cross - an ancient 8th century Gaelic stone cross. What is noteworthy is that this whisky has nothing at all in common with an earlier release also called Kildalton, which consisted of non peated Ardbeg whisky.

This one is fully peated Ardbeg, meaning that the peating level is Ardbeg standard of 54PPM (drops after distillation to approximately 20PPM - phenolic parts per million) - so the whisky is a heavily peated Islay style dram. Dr. Lumsden has created the project whisky by marrying ex-bourbon and ex-sherry casked Ardbeg together. No age is given, so one can assume that much of the body consists of fairly young whisky. The Kildalton Project is bottled at 46%, and is non chill-filtered.

But what's it like? Well...

Nose: Quite smoky as expected, very fresh and maritime, some seaweed and iodine as well. By the nose it actually seems older than the current "Ten", which to me at least has a bouquet of a very young distillate, being laden with raw apple and pear notes. Not a bad thing at all for the Project, nice! Some spicy wood, spices and something slightly "chemical"...from the refill sherry casks perhaps? Improves with interaction of air. This spicy wood note reminds me of a refill sherry casked Ardbeg that was bottled exclusively for a Finnish collector long time ago.

Palate: There's a slight alcohol bite at first, but not overly so. The strong peatsmoke is very much present, nicely married with the fruity notes underneath it. Adding a touch of water opens up new elements in taste, and emphasize the sweetness of the spirit. The maritime elements also start to speak louder, and there is a grassy, mentholic sea breeze freshness also. Good, familiar Ardbeg, not unlike those older bottlings many of us miss. Well done!

Finish: Drying clearly, putting an end to that fruity, sweet tone. Long finish that coats ones mouth with maritime iodine and heavy peat smoke.

Comments: A delightful Ardbeg, with a flavour profile that I feel is closer to the older bottlings of Ardbeg. Not as dry as more recent Ten-bottlings or the Renaissance for example. The Kildalton project certainly holds its own in comparison to current range, and contains a richer palate I feel. A complex whisky? Not really. A solid, youthful and good example of Islays' smoky style, and Ardbeg distillerys' particular taste. I hope people do not confuse this with the earlier Kildalton, which was a totally different whisky as said...Hmm, running out of peculiar names at Ardbeg? For a no age statement whisky, the price is quite dear - but as we are talking Ardbegs', it certainly could be much higher as well. A good, solid whisky.

Ardbeg Kildalton Project 2014, 46% - L13 217 - Maukas hyväntekeväisyysviski




Ardbeg Kildalton Project on Islayn saarella sijaitsevan Ardbegin tislaamon uuden viskin nimi. "Projekti" viittaa North Highland Initiative–organisaatioon, jonka takana on itse Walesin prinssi Charles. Hyväntekeväisyysjärjestön päämäärä on tukea pohjoisen Skotlannin yhteisöjä, ja tässä tapauksessa pullotteen myynnistä saatavat varat ohjataan Port Ellenin kylän monitoimikeskuksen rakentamiseen. Ardbeg Kildalton Project-pullotetta saa ostaa 120 punnan hintaan ainoastaan tislaamon yhteydessä sijaitsevasta kaupasta, ja tuotetta on tehty rajallinen määrä. Pullote on saanut nimensä Kildalton Ardbegin lähellä sijaitsevasta 700-luvulla tehdystä kivirististä, joka on Islayn saarella kuuluisa maamerkki.

Tällä "Kildalton project" viskillä ei ole nimestään huolimatta mitään tekemistä Ardbegin aiemmin Kildalton-nimellä julkaiseman täysin turvesavuttoman version kanssa. Kildalton project onkin standardia, turvesavuista Ardbeg-viskiä, jota tehdään Port Ellenin mallastamossa valmistetusta, turvesavulla kuivatusta mallasohrasta. Ardbegille tehdyn mallastetun ohran PPM-luku (phenolic part per million - viittaa mukana olevan savuisuuden määrään molekyylimääränä, eli yksi savumolekyyli per miljoona) on 54, eli aika savuisesta tavarasta on kyse. Tislauksen jälkeen alkoholi sisältää enää noin 23 PPM:n verran savua, mutta sekin määrä riittää antamaan viskille voimakkaan savuisen ja turpeisen maun.

Ardbeg Kildalton Project on pullotettu 46% vahvuudessa, ja tuote on kylmäsuodattamaton. Viskiin on käytetty eri-ikäisiä sherry- ja bourbontynnyreissä kypsyneitä tisleitä. Vaan miltäpä se maistuu?

Tuoksu: Turvesavuinen, merilevää. Raikas ja merellinen. Tisle ei tuoksu niin nuorelta kuin nykyinen 10-vuotias, jonka tuoksussa tuo iän puute tuntuu raa'an omenan ja päärynän aromeina. Mausteista puuta, hieman jotain kemikaalista? Noh, ihan mukavan ja positiivisen oloinen tuoksunsa perusteella. Kenties refill-sherrytynnyri on antanut mukaan tuota mausteista puuta, sillä muistelen ns. "Suomi-begin" tuoksussa olleen jotain samaa tätä voimakkaampana vivahteena, ja se pullotehan oli nimenomaan refill-sherrytynnyrissä kypsynyt.


Maku: Alkoholi hieman puraisee, muttei kovin häiritsevästi. Maussa on voimakas savuisuus ja sen alla mukaan tuleva hedelmäisyys mukavasti balanssissa. Pieni vesilisä tuo mukaan selvää makeutta, ja nuorekkaan Islay-viskin raikas merellisyys korostuu samalla. Turvesavu on koko ajan läsnä, joku varmaan kuvailisi raikasta vivahdetta mentoolisena..Minusta se on tuota merellistä raikkautta. Hyvää Ardbegia sellaisena kun sen muistaa varsinkin aiemmista, vanhemmista pullotteista.

Jälkimaku: Maku kuivuu loppua kohti selvästi, ja suuhun jää pitkäksi aikaa leijumaan merellinen, tuhti jodinkyllästämä turvesavuinen suutuntuma.

Kommentit: Hyvää perus-Ardbegia, jonka tyyli on minusta lähempänä noita vanhoja 'begejä kuin nykyisiä, hyvin kuivia versioita. Savuisuudessa on tuota turvetta, ei pelkkää savua. Ei kovin moniulotteinen viski, mutta hyvänmakuinen, nuorekas ja raikas Islayn savuviski. Ihmettelen tuota nimivalintaa, kun aiemmin Kildaltonilla on nimenomaan tarkoitettu savutonta Ardbegia. Aika kova hinta ikämerkinnättömästä viskistä, mutta kun kyseessä on Ardbeg, niin hinta voisi olla vielä paljon kovempikin, ja tuote myisi silti. Maultaan tuote on ainakin hyvä.



  

Highland Park - "Dark Origins" 46,8% - Launch in Finland

Highland Park distillery from the Orkney islands (located far North from the "mainland" Scotland) has been very active in recent years in bringing new ranges of bottlings to the market. We've seen the Viking legends of past come alive with the Norse Gods and Viking warrior whisky series, but now a new bottling comes forth to remind us of the not-so-distant past, and the stories of the origin of the distillery and it's founder, Magnus Eunson.

Edrington Finland released this new bottling for the Finnish market on 6th of September in a grand manner at the famous "Fiskars village" some 100 kilometres outside of our capital. The release coincided with the first-ever Highland games event in our country at Fiskars village.

Martin Markvardsen, the senior brand ambassador of Highland Park, honoured us with his presence, taking us on a vivid journey through the distillery's historical beginnings, alongside with lovely drams of HP! These drams included a sample of their new make spirit (wow, quite delicious!), as well as the 12yo, 18yo whiskies, followed by the new "Dark Origins". The whole evening culminated with a tasting of Highland Park's Dark Origins whisky chocolate truffles - a handcrafted creation of a local confectioner extraordinnaire, Petri Siren - and a sumptuous dinner at the local landmark restaurant "Wärdshus". 

So what about the "Dark Origins" then? This whisky has been crafted in honour of the founder of Highland Park, Magnus Eunson. Magnus was a church beadle by day, and a illicit distiller and whisky master by night. He hid his maturing whiskies in coffins and inside the church he worked at, to keep customs and excize from finding proof of his operations, and smuggled the spirit all over Scotland. Quite the "cloak and dagger" character then! When he finally got caught for the first time, he was forced to buy a lisence and so the distilling operation became legit for the first time. he second time he was caught red-handed during a smuggling operation, he had to hand over his lisence to the customs & excize man who led the bust (who then became the owner of Highland Park!), and accept banishment from the Orkneys and Scotland.

So - "Dark Origins" is also an inidcation of the cask policy for this no age statement (NAS) bottling, meaning that sherrycasks dominate the split here, which is reputed to be a combination of 80% first fill sherry casks (of which 60% is European oak and 20% American) and 20% refill sherry. The age of spirit in this bottling? Reputed to be "between 10 and 30 years".

Tasting experience

Nose: Sherried, but not a fullscale, near-blackish "sherrybomb" - rather slightly lighter in style, not unlike today's Macallans, if you get my drift. Contains definitely more sherry on the nose than the 12yo or the 18yo, and seems in general more powerful in profile. The "used match" odor, often associated with Highland Parks, is also there. Nice!

Flavour: Confirmed - more robust and flavourful than the current 12yo or 18yo - in a good way. Reminiscent of some of the older Highland Park bottlings where sherry had more of a say than today. The sherry is not overpowering, I still find the signature heather-moneyed notes in there as well - and that aforementioned "scratched matchstick". Dark, sugarfree high % cocoa chocolate, espresso perhaps? Some orange peel, and vanilla as well. "Supercharged" in flavour when compared side to side with its core range brothers.     

Finish: Oaky sherried tannins, a touch of peat & smoke, some lingering honey. Very pleasant.

Comments: A Highland Park it is, no doubt about it. The family heritage is very clear in the flavour profile, even if this one seems somewhat more of a robust member of the lineage. Sometimes the younger spirit blended in appears, but overall it is very difficult to place an age on this whisky.
 Tasting the Dark Origins on its own  a few times I note its delicate nature also - much of that lovely sherry is easily covered should one first sip a strong ale, or eat pub grub. Sherry here is not powerful enough to compete with more robust components, so I'd really recommend respecting the whisky and eating AFTER this delicious dram.   

The current trend of NAS bottlings has left many with disappointment and a slightly sour mouthfeel about the state of whisky industry versus respect for customer. As the industry was unable to produce enough whisky a few decades ago (or simply underestimated todays demand for Scotch single malts), experimentation with mixtures of younger and older distillates are more and more common. Due to age statement regulations that force one to place the age of youngest distillate used on the bottle, these whiskies come out with a name rather than a marked age on the label. Of course one can also speculate that the marketing teams are simply testing how much customers are willing to pay for a 'Flavour" (along with a good storyline and stylish packaging), and many such departments are ranting currently that it is not the age that matters - only taste. Funny how things change..!

Having said all that, I truly feel Highland Park "Dark Origins" is a good whisky, with a fairly reasonable pricetag for today's market. It gives me hope and trust in the fact that not all NAS bottlings are simply a marketing ploy, trying to get us to pay top dollar for a mostly very young, wood-finished whisky. I dare to recommend trying this at your own convenience and leisure - and to judge for yourself. Personally I am happy with the whisky, and the fact that Highland Park has maintained their commitment to quality.



Highland Park - "Dark Origins" 46,8% - Suomeksi


Highland Park, tuo Orkneyn saarten aktiivisin tislaamo, toi Suomen markkinoille uuden pullotteen, jonka Edrington Finland julkaisi 6.9.2014 pidettyjen Fiskarsin Highland Gamesien yhteydessä. Harrastajille tarjottiin linja-autokyyti Helsingistä Fiskarsiin ja takaisin. Paikan päällä Suomelle uuden Highland Games -tapahtuman lisäksi nautimme Highland Park -tastingin brand ambassador Martin Markvardsenin johdolla, ja maistelun jälkeisen illallisen ravintola Wärdshusissa.

Tapahtuman hinta oli mielestäni edullinen, ottaen huomioon koko päivälle rakennetun ohjelman. Myös ateriamme oli korkealaatuinen, ja tastingin yhteydessä nautitut, paikallisen suklaagurun Petri Sirenin luomat "Dark Origins" suklaakonvehdit olivat taivaallisia. Kaunis ilma kruunasi upean päivän etelä-Suomen maaseudulla!

Ahem, mennäänpä viskiblogiin sopivalla tavalla itse asiaan, eli tuohon "Dark Origins" pullotteeseen. Highland Parkin alkuperäinen perustaja Magnus Eunson oli paitsi kirkon mies, niin myös salakuljettaja ja laittoman tislaamon omistaja. Hän kätki kypsyvää tislettään jopa ruumisarkkuihin ja kirkon lattian alle kun tulli tai poliisi sattui paikalle. Lopulta Magnus jäi kiinni, ja hän osti itselleen lisenssin tislata laillisesti. Aivan rehtiä ei meno silti ollut, ja Magnus jäi kiinni viskin salakuljettamisesta Skotlantiin. Näin Magnus Eunson poistui sitten Highland Parkin tarinasta, karkotettuna rikollisena jota ei koskaan enää nähty Orkneyllä tai Skotlannissa.


"Dark Origins" viittaa siis Magnus Eunsoniin, ja Highland Parkin alkutaipaleeseen. Toisaalta nimestä voi päätellä myös pullotteen sisällön olevan melko sherryistä ja luonnostaan tumman väristä (HP on luopunut väriaineiden käytöstä kokonaan). Mukaan laitetun tisleen ikä vaihtelee kuulemma kymmenen ja kolmenkymmenen välillä, ja tynnyrijakauma on 80% first-fill Sherry (20% refill), josta 60% first-fill eurooppalaista tammea, ja 20% first-fill amerikkalaista tammea.Kyseessä on moderni viski, ja tynnyrien valinta näyttäisi siis olevan hyvin tärkeä osa tuotetta.

Maistelukokemus

Tuoksu: Sherryinen, mutta maltillisella tavalla (ei siis mikään jyrkänmusta sherrypommi). Sherryisempi kuin nykyiset 12-vuotiast ja 18-vuotias, ja tuoksussaan voimakkaampi. Vanhan Highland Parkin raapaistu tulitikkukin löytyy tuoksussa, ja se avaa hyviä muistoja saman tislaamon aiempiin pullotteisiin.Jotain mausteista, pomeranssin kuorta.

Maku: Voimakkaampi kuin 12-vuotiaassa tai 18-vuotiaassa minusta - 1st fill sherryä mukana, mutta ei niin että koko Highland Parkin omaperäinen hunaja ja kanerva peittyisi. Se raapaistu tulitikkukin on mukana, käväisten suun makureseptoreissa hetken aikaa. Aavistus tummasta sokerittomasta suklaasta, tai kahvista. Ahh! Maussa on tosiaankin mukava fuusio totuttuja HPn makuja, mutta voimakkaampina kuin on totuttu viime vuosina näkemään - tai maistamaan. Pomeranssin kuorta, vaniljaa.

Jälkimaku: Kuivuva, sherrytynnyrin tammen tanniineja, turpeisuuttakin on mukana. Hunajaisuus jää lopuksi pinnalle tammen ja pienen savuisuuden kanssa.

Kommentit: Maistellessa tätä "NAS"-pullotetta ensin yhtenä päivänä Highland Parkin 12- ja 18-vuotiaiden nykypullotteiden seurassa tulee mieleen että saman perheen jäsenestä on selvästi kyse, mutta aika harteikkaasta sellaisesta. Makua on - enemmän, ja se hyökkää lasista voimalla jota näistä ikämerkintäisistä ei löydy samalla tavalla. Mukanaoleva sekoitus nuorta ja iäkkäämpää tislettä toimii aika hyvin. Itsekseen maisteltuna pariin otteeseen Dark Origins hämmentää: Makuprofiili kärsii nopeasti suun kemian ollessa ei-aivan-terässä, tuntuen aika vaimealta. Sherry, missäs sitä nyt olikaan? Seuraavalla kerralla sherry kuitenkin loistaa jälleen maussa, ja ensimmäisen kerran tunnelma ja makukokemus palaa - hyväähän tämä on! Huomio vain vahvistaa sen, etten lähtisi koivin syvällisesti analysoimaan viskiä vain yhden maistelun perusteella, ainakaan jos en olisi varma oman suuvärkin maistelukunnosta.


No Age Statement -pullotteita tuntuu nyt piisaavan. Syytkin ovat ainakin osittain selvillä: Viskiteollisuus ei ole pystynyt tuottamaan kulutusta vastaavaa määrää vanhoja tisleitä, joten nuorempia komponentteja on pakko nyt laittaa mukaan vanhempien ollessa kortilla. Skottiviskin ikämerkintäsääntö on selvä, pullotteen ikä pitäisi merkitä nuorimman mukaan tulleen tisleen mukaan. Sen vuoksi tällainen 10 - 30-vuotias viski, mikä Highland Parkin Dark Origins kuuleman mukaan on, myydään mieluummin kokonaan ilman ikämerkintää kuin 10-vuotiaana.

Toiset, vähemmän mairittelevat syyt NAS-pullotteiden marssiin ovat yksinkertaisesti raha ja halu kokeilla mistä kuluttaja on valmis maksamaan. Moni viskiteollisuuden pohatta jauhaa nyt mantraa, jonka mukaan maksamme mausta, emme iästä. Toisaalta heille on edullisempaa pukata viskiä ulos jo nuorena tisleenä sen sijaan että myynti tapahtuisi vasta parin vuosikymmenen kypsyttelyn jälkeen. Kuluttajille pitää vain opettaa, ettei iällä olekaan väliä, ja maku ratkaisee. Kunhan pullolla on hieno nimi, pullo/kotelo, ja tarina on vetävä, voi viskiyritys parhaassa tapauksessa onnistua myymään todella nuorta viskiä kuluttajille huippuhintaan.

Highland Park "Dark Origins" on minusta hyvä viski. Se antaa toivoa siitä, etteivät kaikki NAS-pullotteet ole tarkasti suunniteltuja kuluttajan vedätyksiä. "Dark Origins" erottuu ilahduttavalla tavalla edukseen näiden nykyajan massaviskien joukosta. Tuote on myös melko maltillisesti hinnoiteltu moneen muuhun verrattuna, vaikkei se halpa olekaan. Suosittelisin jokaiselle tästä kiinnostuneelle muutamaa rauhallista maisteluhetkeä, joiden perusteella voi sitten muodostaa oman mielipiteen hinta-laatusuhteesta.  

Ravintolan annos oli maittava.

Laphroaig Live 2014 as experienced in Helsinki

Edrington Finland organized a get-together for Laphroaig fans in Helsinki on 24th of September, when the "Laphroaig Live" event took place in Stockholm. Guests saw the Stockholm event live via streaming video broadcast, and got to taste the same set of whiskies as was sampled by the honoured guests in Sweden.

The set of whiskies consisted of four samples, among them some interesting newcomers, like a new 12 years old version, only to be released in Nordic countries, the 2014 "Cairdeas" (friendship),and Laphroaig select. All of these whiskies were interesting varieties of the well-known (and much loved) Laphroaig distillate, as both had received some extra cask maturation time in wine casks. The tasting set also included the 18yo, which is my absolute personal favorite from the distillery's core range of today.

Without going too much into detailed tasting notes of each whisky (please do sample them by yourselves, it is still THE best way to get an idea of the taste of any whisky!), I can say that all were excellent additions to existing core range. The "Select" was perhaps most subdued out of them, whilst the Cairdeas went all out, filling our palates with an amazingly rich and complex flavour profile. There was something very "Christmasy" in its taste, I felt. My personal favorite was however the 12yo, which was a hardcore take on Laphroaig's signature peatiness, smokiness and the coastal iodine, teamed up with the richness of oloroso sherry. Talk about a great, meaty BBQ flavour, wow!  

The venue of this event was pub "Leijuva Lahna" on Eerikinkatu - a nice place for having a dram or a good beer. Edrington also pampered us with various food delicacies, including Laphroaig cheese (!!) and tasty islay jams. Atmosphere amongst the guests was festive, and despite of some small occasional technical issues with the video stream, we were able to really experience the "live" event in real time along our Swedish colleagues who had the privilege of being at the heart of the event on an island outside Stockholm.

Many thanks to Edrington Finland for a great experience, and one that prompted me to start a facebook group "FINFOL" - Finnish Friends of Laphroaig. Apparently the first Finn to join the FOL did so in 1995, so we can only hope that next year we will be celebrating this 20 years of Finnish Laphroaig fans!   

https://www.facebook.com/groups/353442934817395/ - Finnish Friends of Laphroaig (Facebook group - please join if you are a FINFOL!)


Laphroaig Live 2014 Helsingissä koettuna
Edrington Finland järjesti yhdessä pub Leijuvan Lahnan kanssa mukavan fanitapahtuman Laphroaigin ystäville 24 syyskuuta. Saimme seurata samaan aikaa suoraa lähetystä Tukholman "Laphroaig Live" tapahtumsta internetin videostreamingin kautta ja nauttia samalla samasta juomasetistä kuin arvovaltaiset maistelijavieraat Tukholman saaristossa. Ennen lähetyksen alkua meitä hellittiin loistavilla pienillä ruoka-annoksilla, joissa oli mukana Islayn saaren hilloja ja Laphroaigilla maustettua juustoa!

Maistelusetti koostui neljästä viskistä, joista peräti kolme oli itselleni upouusia tuotteita. Laphroaig on tehnyt 12-vuotiaan olorosotynnyreissä kypsytetyn version pohjoismaihin. Juomasta oli tuotu "advance sample" meille maisteltavaksi. Mukana oli myös vuoden 2014 "Cairdeas", joka on saanut monimuotoisen makumaailmansa kypsymällä ensin first-fill bourbontynnyreissä, ja sen jälkeen vielä vuoden amontillado-sherrytynnyreissä. Setissämme oli myös uusi NAS (no age statement) tuote "Laphroaig Select", jonka kypsytyksessä on käytetty sekä sherry- että bourbontynnyreitä. Viimeisenä maistelimme nykyisen 18-vuotiaan "Lapparin", joka on suuri suosikkini. Tässä pullotteessa maistuu mukavasti vanha Laphroaigille tunnusomainen lääkemäinen makeus savun ja turpeen kera.

Kuvailematta liian yksityiskohtaisesti juomien makuja (maista itse on edelleenkin paras tapa perehtyä juomien makuihin, ja voin suositella varauksetta metodia näiden Islayn viskien aatelia edustavien juomien kanssa), voin sanoa että pidin niistä kaikista, 12-vuotiaan saavuttaessa illan suosikin aseman suussani. Mukavan savuinen BBQ tuli mieleen sen mausta! Select oli tasapainoinen Laphroaig, ja Cairdeas taas mielytti monia sen selkeän erilaisen ja aika jännittävän mausteisen maun takia. 18v oli edelleenkin loistava, ja siihen oli hyvä lopetella iltaa.

Muutamasta teknisestä viasta video streamin kanssa huolimatta ilta oli mitä mukavin, ja oli jännittävää seurata tapahtumia suoraan Tukholmasta, samalla miettien ja kuunnellen vieraiden makukuvauksia juomista. Ilta Laphroaigin parissa innoitti minut luomaan uuden Facebook-ryhmän suomalaisille FOLiin (Friends of Laphroaig) kuuluville henkilöille, tulkaapa mukaan ryhmään niin järjestetään vähän säpinää Laphroaigin ympärillä! Ensimmäinen suomalainen liittyi FOLiin syystalvella vuonna 1995, joten ensi vuonna voimme juhlia suomalaisten FOL-jäsenien kahta vuosikymmentä!

https://www.facebook.com/groups/353442934817395/ - Finnish Friends of Laphroaig (FINFOL)

On the 7th day He rested - in Haven

  Hotel Haven is situated near Helsinki's central harbour and the Esplanade streets - it does not get much more central than that in this city. As far as I am concerned, the hotel might have derived its name from its bar - which is, simply put, heavenly...But perhaps it is more likely that the name of the hotel is derived from Swedish language - hav = sea. Indeed we are right by the Baltic here, just a stones throw away from this body of water.


Haven's bar is steered by bar manager Mika Peltoniemi, a familiar name to most whisky enthusiasts in Finland. Mr. Peltoniemi is a longtime whisky guru, and has over the years been involved in developing several worthy whisky bars in the capital area here in Finland. His current domain of rule serves as providence to the knowledge, passion and dedication to fine spirits (and fine cocktails). Bar Havens selection boasts of 160+ carefully selected whiskies, as well as the largest collection of rums in the whole country (more than 80 different kinds). Wine and champagne lovers are also in for a treat: Haven offers a worthy collection of fine wines and champagnes at any time of the day or year.

Surrounded by all this "awesomeness", how does a whisky or rum aficionado manage? By asking recommendations from the knowledgeable bar staff, or it's manager.

Today's recommendations? For a champagne lover, Haven bar offers a special deal on Taittinger's Comptes 2005 - by the glass, of course (now THAT is service!!). Whiskies? For a fan of Islays peaty, smoky genre there's Laphroaig 30 years old - a fabulous old-school bottling from the most medicial of Islay. Less smoky? Why not sample Fettercairn's 30yo, or if it is Finnish specialities one is after, do try Northland's  (Pohjanmaa) single rye distillate "Juuri". Feeling peckish? Bar Haven offers a lovely selection of foods to sample.

Soft chairs, great drinks to sip, soft music and lighting...I wonder - is this how it is meant to be in Haven? Me like. :-)

Hotel Haven bar - Unioninkatu 17, central Helsinki. Highly recommended.











Hotellibaari Havenissa - taivaallinen taukohetki


Hotelli Haven Helsingin Unioninkadulla tarjoaa vieraalleen upean baarimiljöön sekä juomavalikoiman jonka veroista saa hakea. Tosiaankin baarissa asioidessa tulee mieleen että onko hotellin 'taivaallinen' nimi itse baarin ansiota! Talon mittavaa väkevien laatujuomien valikoimaa (160+ viskiä, noin 80 erilaista rommia) pääsee ihailemaan rauhassa, sillä pullot on katettu suurelle pöydälle asiakkaiden eteen.


Baaripäällikkö Mika Peltoniemi on monelle suomalaiselle viskiharrastajalle tuttu nimi, onhan mies ollut rakentamassa viskikulttuuria maassamme jo pitkään. Mika on ollut mukana luomassa monia upeita laatubaareja Helsingissä, Eikä Haven ole poikkeus: Harvoin Suomessa näkee näin laajaa ja laadukasta valikoimaa alkoholijuomia. Valikoimassa on myös paljon erikoisuuksia joihin ei ihan heti törmää muualla. Viinien ja sampanjan ystäviä hemmotellaan yhtä lailla, sillä Haven barin viinivalikoima on upea. Tällä viikolla sai asiakas nauttia mm. Taittingerin Comptes 2005 -vintagesampanjaa, jota voi tilata laseittain. Se jos mikä on hyvää palvelua! Cocktaileja haluava saa lasiinsa parasta A-laatua, onhan Haven barin tiimissä Suomen parasta osaamista tältäkin saralta. Mika on itse kehittänyt viskin ystävän iloksi uusia originelleja cocktailreseptejä, joista kannattaa mainita mm. Smoky Manhattan.




Kun vaihtoehtoja on näinkin laaja valikoima, kannattaa asiakkaan hyödyntää henkilökunnan osaamista kysymällä juomasuosituksia. Valikoimasta löytyy tällä erää mm. Laphroaigin 30-vuotias viski, joka alkaa olla aikamoinen harvinaisuus baareissa. Mikäli Islayn savuinen tisle ei kiinnosta, voi kokeilla esimerkiksi Fettercairnin 30-vuotiasta mallasviskiä - sen kypsiä trooppisia hedelmiä sisältävän maun ääressä viihtyy tovin jos toisenkin. Varteenotettava kotimainen vaihtoehto on Kyrön tislaamon "Juuri" - nuori ruistisle, josta tulee vielä maukasta viskiä joku päivä. Jos nälkä yllättää, saa baarista tilattua samassa talossa sijaitsevan laadukkaan ravintolan loihtimia ruoka-annoksia nautittavakseen.

Leppoisan viihtyisässä tilassa, pehmoisten nojatuolien äärellä, pehmeän live-musiikin soidessa taustalla jalojen juomien harrastaja viihtyy, unohtaen ajan ja paikan. Havenin baari on lähes eteerinen kokemus, matka upeiden makujen pariin. Me gusta mucho!

Kilchoman 2011 Port Cask Matured 55% - Whisky with a blush

Kilchoman, the small farm distillery from Islay has released an interesting new bottling - this time matured in port wood. They have previously bottled ex-bourbon casked and sherry casked versions, so how does this first attempt with port wood fair against its brothers and sisters? Lets find out! My first chance to taste this newcomer was at a Kilchoman tasting in Lauttasaari's "Kaunis Kampela" pub, and this is what I noted..

Colour: Blush wine, rose. The port has left a lovely shade to the whisky, not unlike what we saw in the older versions of Glenmorangie's port wood bottlings. It certainly catches the eye!

Nose: Smoke up front, sweet toffee, plum, with a touch of the young (3yo) spirit - raw apple, some citrus.

Taste: Peat smoke, maybe a hint of ash, some jam-like notes..hmm, port confit? The wine is definitely in there fresh and virile, but surprisingly it works quite well. I do miss a bit more age for the spirit, it is a little short on complexity. On the other hand, many really enjoy their islay whiskies young and zesty, so...I do recommend a few drops of water added here.

Finish: Peat, toffee, smoke...maybe a touch of ashes also. Some burn of alcohol.

Comment: 3 years old? Yes. For it's age, the whisky is surprisingly soft and has really liked the union with the port. Is it good? I think so. It is not comparable to much older whiskies, but again at this very young age a promise of what Kilchoman has to offer later on. Sipping the dram away and following it with a taste of the 2007 vintage, bottled at 5 years old, confirms my thoughts - the 2007 is much more "ready" and mature as a whisky. It might be worth noting that Kilchoman has chosen a very slow process, where fermentation takes as much as 100 hours - considerably long time, when making a whisky. A long, slow fermentation is said to produce a distillate rich in flavour and one that matures quicker to a "ready" whisky.

Would I buy another dram of the portwood? Yes, because the interplay of the wine and smoky and peaty Kilchoman is much fun and gives lovely flavours to my palate, coating it with its turkish delight rainbow of sweet smoked fruits. Hope to see more Kilchoman in portwood!

[NOTE: A Finnish whisky enthusiast says that he heard from a good source that these casks are in fact ex-red wine casks, which have then been purposedly filled with ruby port wine for a year, in order to get port casks for maturation. I've not verified this personally, but it is clear that such casks are purpose-made for whisky industry anyhow.]

Kilchoman 2011 Port-tynnyriversio - punasteleva makupommi

Islayn pieni farmitislaamo Kilchoman on aiemmin tuonut meille niin sherry- kuin bourbon-tynnyreissä kypsyneitä nuoria viskejä maisteltavaksi. Nyt on mahdollisuus maistaa ensimmäisen kerran myös port-tynnyreissä kolmisen vuotta kypsynyttä versiota . Miten savun ja portviinin liitto oikein toimii tässä nuoressa viskissä? Maistetaanpa! Tilanne tuli vastaan Lauttasaaren Kauniissa Kampelassa pidetyn Kilchoman-tastingin myötä, ja näin itse kirjoittelin asiasta..

Väri: Blush-viini, roseeta. Kauniin hieman kuparinen sävy välkkyy huomiotaherättävästi lasissani. Tulee mieleen vanhemmat Glenmorangien Portwood-pullotteet, joissa oli samaa viinin hehkua.

Tuoksu: Savuinenhan tuo on, heti alkuun turvesavupilvi iskee lasista samalla tuoden hieman nuorelle tisleelle tyypillisiä omenan tuoksuja. Makeaa toffeeta, port-hilloa (confit de port), luumua..aavistus sitrusta.

Maku: Turvesavua, paksua sellaista. Aavistuksen verran tuhkainen? Ehkä. Viini nousee esiin, toffeeta, viinikumia, port-hilloa. Nuorekkaan oloinen, vahva prosentti tuntuu hieman suussa (suosittelen muutamaa pisaraa vettä). Ei mikään maailman monimuotoisin viski, mutta hyvällä tavalla portviinin kyllästämä - kivasti nuo viinin maut integroituvat sinne savun keskelle. Ikää saisi ehkä olla hieman enemmän, mutta alkoholi jonka tisleen nuoruus tuo mukaan talttuu parilla vesipisaralla kivasti.

Jälkimaku: Savuinen, turpeinen, toffeeta joka kuivuu vähitellen. Turpeisuus maistuu vielä pitkään. Sellaisenaan alkoholin puraisu tuntuu hieman loppua kohden myös turruttavana.

Kommentit: Kolmivuotias? Kyllä. Ikäisekseen viski on yllättävän "nätti" ja toimiva makukokonaisuus. Portviini on antanut sille vahvan viinisen maun, mutta..ihan kivasti integroituneena. Tämän jälkeen nautittu Kilchoman 2007 vintage tuo kyllä perspektiiviä ikään, ollen paljonkin "valmiimpi" viski viisivuotiaana. Mutta antaa tämä taas uskoa siihen mitä Kilchoman tulee viskinharrastajille merkitsemään lähitulevaisuudessa, sen verran hyvää tuo on! Toivottavasti näemme lisää portwood-versioita tältä tislaamolta.On varmaan syytä huomioida että viskin valmistus on hidas, perinteinen prosessi Kilchomanilla. Käyminen kestää jopa 100 tuntia, paljon pidempään kuin monilla muilla tislaamoilla. Hitaan prosessin tuloksena on viskitisle jossa on paljon makua ja se kypsyy "valmiiksi" viskiksi nopeammin.

[HUOM: Suomalainen viskibloggari totesi viskifoorumilla saaneensa luotettavalta taholta tiedon, että kypsytyksessä käytetyt ruby port tynnyrit ovat itse asiassa punaviinitynnyreitä, jotka sitten täytettiin vuodeksi portviinillä - eli varsinaisia suuria "port-pipe" tynnyreitä ei tässä ole käytetty. En ole itse verifioinut tietoa.]

Pub-restaurant Viisi Penniä (Five Pennies) opens up again after extensive renovation

The well-known and historical Pub/restaurant Viisi Penniä opened up its doors again yesterday, after a lengthy period of extensive renovations done. "Five Pennies" that is located near "Tullinpuomi" (old city toll spot) on Mannerheimintie, Helsinki got its name from the toll fee which was collected from merchants entering Helsinki to sell their goods hundreds of years ago. The fee was literally five pennies in "the year of our Lord 1865".

Viisi Penniä is one of the oldest existing restaurant-pubs in Helsinki, having operated under the same name at the same location since 1956. Going even further in history, it seems that there has been a restaurant at the location ever since the buildings were built in 1940. The present day owners have then some legacy to carry on!

Currently Viisi Penniä is actually located in two different buildings (Mannerheimintie 53 and 55), and for many years the pub has been separated from the restaurant side. Obviously this was not very convenient in terms of business, and in 2014 the owners finally received a permission to join the two separate sides by means of drilling through the sides of the buildings! As is, the renovation work done was demanding and lengthy process, and Viisi Penniä was closed for two whole months until the grand opening on 1st of October.

My first impression is that the renovation work definitely paid off - the new Viisi Penniä is both stylish and cozy at the same time. All the bar technology, wine and beer cabinets, and beer & cider taps have been renewed completely. The pub now boasts 27 taps, and approximately 120 beers in a bottle - not a small selection by any count in Helsinki! Some 60+ whiskies are now listed as well. A big and meaningful addition is the pub's capability to offer Real Ale - a much-requested feature for beer fans. Sadly very few pubs still offer living beer in Helsinki, so an addition of one more pub with this feature is surely welcome - well done Viisi Penniä!

The restaurant side has a brand new kitchen, and a new head chef, Chef Rôtisseur Jari Saarentaus,
who promises to pamper us with a seasonal, changing menu combining the best of what Finland has to offer with a touch of international delicacies.

Personal opinion: The old Viisi Penniä was a nice place with a good selection of whiskies and beers. The new Viisi Penniä looks smart but casual enough to be cozy and inviting, and the selections just got a few notches better.  I am one customer that looks forward to frequently visiting this place - well done guys!


Viisi Penniä pub-ravintola uusiutui

Töölön tunnetuimpiin pubiravintoloihin kuuluva Viisi Penniä (Mannerheimintie 53 - 55) avasi ovensa eilen 1.10.2014 pitkähkön ja perusteellisen remontin jälkeen. Viisi Penniä, joka sijaitsee vanhan tullinpuomin likellä, on saanut nimensä aikoinaan Helsinkiin saapuvilta kauppiailta kerätystä tullimaksusta, joka siis oli viisi penniä ainakin vielä vuonna 1865. Ravintola on toiminut samassa paikassa sitten vuoden 1956, ollen siten yksi kauimmin samalla nimellä ja samassa paikassa toimineista olutravintoloista koko maassa. Tehdyn historiantutkimuksen mukaan samalla paikalla on itse asiassa toiminut ravintola jo aiemmin, aina vuodesta 1940 asti kun rakennus rakennettiin!

Tähän päivään asti pubi ja ravintola toimivat vierekkäin sijaitsevissa eri rakennuksissa, mutta

remontin kautta tilat saatiin nyt vihdoin yhdistettyä Helsinkin kaupungin myöntämän rakennusluvan myötä. Tehty remontti oli haasteellinen, ja Viisi Penniä pysyi asiakkaiden harmiksi kiinni pari kuukautta. Nyt tuo odotus palkittiin täysin uudistuneen pubiravintolan auetessa asiakkaille.

Ensivaikutelma uudesta sisutuksesta on positiivinen: Paikka on saanut selkeän ja tyylikkään "faceliftin", mutta se on edelleen viihtyisän oloinen. Kaikki - siis ihan kaikki, niin sisustus kuin myös tekniikka niin pubissa kuin keittiösskin, on uudistettu. 27 olut- ja siiderihanaa palvelevat asiakkaita, ja nyt pubista saa myös Real Alea, nam!!! Kyllä oluenystävää nyt hellitään...Helsingissä kun on edelleen harmittavan vähän paikkoja joissa tätä "elävää olutta" saa nautittavakseen. Viskilistakin näyttää hyvältä ja sisältää 60+ erilaista tuotetta näin aluksi.

Ruokalista on keittiöremontin kautta uudistettu, ja uusi pääkokki, Chef Rôtisseur Jari Saarentaus, lupaa kausittain vaihtelevaa menua. ”Menu tulee tarjoamaan konstailematonta suomalaista ruokaa yhdistettyinä kansainvälisiin makuihin. Uutuuksien rinnalla olemme säilyttäneet ruokalistalla ikiaikaiset herkkumme Viiden Pennin pullat, Urheilijan leike ja Paistettua maksaa”, Jari Saarentaus
kertoo.   

Oma mielipide: Vanha Penni oli mukavan viihtyisä, hyviä olut- ja viskituotteita tarjoava pieni pubi, josta sai myös perussafkaa nälän tappamiseen. Uudistettu ja tiloiltaan yhdistetty Viisi Penniä on astetta hienompi ja parempi, monipuolisempi paikka, jossa tyylikkyydestään huolimatta on säilynyt viihtyisä ilmapiiri.




Remontti on onnistunut todella hyvin, paljastaen yhden Helsingin parhaista olut- ja viskipaikoista - loistavan ravintolan kera. Tässäpä mallia ns. Gastropubeille! Tulen varmasti
viihtymään "Pennissä" ja uskon että niin tulee moni muukin.

CARONI 15YO (1998 - 2013) , 52% (Velier/Gargano)

As readers may know, I have a taste for the old Caroni distillery rums. In today's world filled with rums that are altered, flavoured, and heavily sugared to taste like sweet nothings, these independently bottled old style, unique rums come across as rare gems one can occasionally still find.

At first they released a 12 years old version bottled at 50%, selling in Italy for less than 40 euros. LESS THAN 40 euros! From a distillery that is dead and buried 12 years ago!! Astounding. Talk about price v. quality. Last year this was followed by this 15yo release, which sells for a whopping 60 euros or so. The price alone makes these rums a serious "malternative", as Mr. Valentin would say. But is it any good on the palate? Lets see..


Nose: Custard, vanilla, creme brulee, a touch of that "something-motor-oily Caroni signature taste"...Clearly dry, not unlike a whisky to a certain extent! Cask sugars come to mind, from a 1st-fill Bourbon cask matured Scotch. Take a drop between your fingers, and rub - as it dries, the whisky-like quality comes out even clearer. Really nice!


Taste: Ahh, it is a rum after all..! Caroni, unmistakably Caroni. Much lighter than most of the "heavy" Caroni's (which are filled with fusel oils and "impurities" (congeners, which we sense as heavy, strong flavours). Slightly vegetal, carries a decent amount of vanilla, which is infused with that petrol/oily, even a tad smoky. A mouth-coating receptor experience. Dry, leans even a bit towards that bourbon-experience..? Good stuff!

With added water, this starts to get a taste of the raw cane juice - if anyone's ever chewed and sucked a piece of raw, cut cane, you know what I am talking about. Between all that fibre, the juice one sucks is sweet (sugar is obviously missing from this alcoholic distillate) and the taste is vegetal and unmistakeable.

The finish is light, pleasant and dry. That custard, vanilla and drying oak lingers on the palate, mixed with a touch of the famous Caroni oilyness. A superb Caroni rum.

Comments: A much lighter and perhaps also more complex rum than its little brother, the 12yo version. This 15yo bottling is a beauty, and for the price it is selling for, it won't be on the markets for long. They don't make rums like this any more, sadly. Caroni's legacy lives on for some years still, but not forever. Grab a bottle while ye can..! 

Caroni 15yo (1998 - 2013) , 52% (Velier/Gargano)

Kuten lukijat ovat varmaan jo huomanneet, pidän vanhan Caronin tislaamon rommeista. Tämän päivän eri lailla "viritettyjen" ja maustettujen rommien sokerin tahraamassa maailmassa nämä vanhan liiton aidot, ei-maustetut, ei-makeutetut aidot rommit ovat kuin heinäsuovasta löydetty timanttisormus.

Ensin Velier julkaisi 12-vuotiaan Caronin, joka oli pullotetty 50-prosenttisena. Pullote maksoi Italissa huimat 40 euroa tai karvan verran alle! Hinta versus laatu oli uskomaton. Ja nyt tämä 15-vuotias versio, joka julkaistiin viime vuonna, maksaa alta 60 euroa. 12 vuotta sitten suljetun tislaamon pullote...uskomatonta. Kunpa tämä oli mahdollista myös viskin maailmassa...

Mutta onko näistä tuotteista sitten mihinkään? Vain tuoksu ja maku kertoo juoman todellisen arvon maistelijalle. "Mallasviskin vaihtoehto" on termi jonka kuulu viskibloggari Serge Valentin on lanseerannut laajalti - katsotaanpa, onko tästä rommista sellaiseksi.

Tuoksu: Brittien maitokiisseliä, creme bruleeta, jonkin verran Caronille tunnusomaista öljyisyyttä. Kuiva tuoksu, sokkona voisi erehtyä jopa luulemaan hieman oudoksi viskiksi! Jotain Bourbonmaista, tulee mieleen jotkin 1st-fill bourbon-tynnyrissä kypsyneet skottilaiset mallasviskit. Mukava nenätuntu!

Maku: No onhan se rommia sentäs..! Caronin tislaamon tyylin tunnistaa nopeasti, tosin tämä on huomattavasti kevyempi ja ehkä monipuolisempikin kun 12-vuotias "pikkuveli". Vähemmän epäpuhtauksia (jotka siis antavat sitä makua..!) ja öljyisyyttä, mutta loistava makuprofiili minun mielestäni. Vegetaalinen,  mukana on vaniljaa, ajan kanssa sieltä tulee se öljyinen, hieman savuinenkin nuotti mukaan. Maussa on myös mukana tuo pieni Bourbon-vivahde. Kuivaa, kuten aito rommi on - ei lisättyä sokeria. Kaunis!

Veden kera nautittuna makuun nousee raa'an sokeriruo'on ominaismaku. Jos on koskaan imeskellyt leikattua sokeriruokoa niin tietää mistä puhun. Makeus puuttuu, mutta maku on mukana tisleessä.

Jälkimaku: Kevyt eikä erityisen pitkä. Suuhun jää kuivahko vaniljainen maku, joka sekoittuu Caronille tyypilliseen öljyyn. Pehmoista ja kilttiä, verrattuna moneen ns. "Heavy Caroni" -pullotteeseen.

Kommentit: Kevyempi kuin pikkuveljensä, mutta mukavan monipuolinen ja kaunis versio. Näillä hinnoilla tämäkin harvinaisuus siirtyy pian pois helposti saatavien pullotteiden listasta, joten nappaa itsellesi, jos mahdollisuus tulee eteen. Katoavaa, kaunista rommin historiaa!