On the 7th day He rested - in Haven

  Hotel Haven is situated near Helsinki's central harbour and the Esplanade streets - it does not get much more central than that in this city. As far as I am concerned, the hotel might have derived its name from its bar - which is, simply put, heavenly...But perhaps it is more likely that the name of the hotel is derived from Swedish language - hav = sea. Indeed we are right by the Baltic here, just a stones throw away from this body of water.


Haven's bar is steered by bar manager Mika Peltoniemi, a familiar name to most whisky enthusiasts in Finland. Mr. Peltoniemi is a longtime whisky guru, and has over the years been involved in developing several worthy whisky bars in the capital area here in Finland. His current domain of rule serves as providence to the knowledge, passion and dedication to fine spirits (and fine cocktails). Bar Havens selection boasts of 160+ carefully selected whiskies, as well as the largest collection of rums in the whole country (more than 80 different kinds). Wine and champagne lovers are also in for a treat: Haven offers a worthy collection of fine wines and champagnes at any time of the day or year.

Surrounded by all this "awesomeness", how does a whisky or rum aficionado manage? By asking recommendations from the knowledgeable bar staff, or it's manager.

Today's recommendations? For a champagne lover, Haven bar offers a special deal on Taittinger's Comptes 2005 - by the glass, of course (now THAT is service!!). Whiskies? For a fan of Islays peaty, smoky genre there's Laphroaig 30 years old - a fabulous old-school bottling from the most medicial of Islay. Less smoky? Why not sample Fettercairn's 30yo, or if it is Finnish specialities one is after, do try Northland's  (Pohjanmaa) single rye distillate "Juuri". Feeling peckish? Bar Haven offers a lovely selection of foods to sample.

Soft chairs, great drinks to sip, soft music and lighting...I wonder - is this how it is meant to be in Haven? Me like. :-)

Hotel Haven bar - Unioninkatu 17, central Helsinki. Highly recommended.











Hotellibaari Havenissa - taivaallinen taukohetki


Hotelli Haven Helsingin Unioninkadulla tarjoaa vieraalleen upean baarimiljöön sekä juomavalikoiman jonka veroista saa hakea. Tosiaankin baarissa asioidessa tulee mieleen että onko hotellin 'taivaallinen' nimi itse baarin ansiota! Talon mittavaa väkevien laatujuomien valikoimaa (160+ viskiä, noin 80 erilaista rommia) pääsee ihailemaan rauhassa, sillä pullot on katettu suurelle pöydälle asiakkaiden eteen.


Baaripäällikkö Mika Peltoniemi on monelle suomalaiselle viskiharrastajalle tuttu nimi, onhan mies ollut rakentamassa viskikulttuuria maassamme jo pitkään. Mika on ollut mukana luomassa monia upeita laatubaareja Helsingissä, Eikä Haven ole poikkeus: Harvoin Suomessa näkee näin laajaa ja laadukasta valikoimaa alkoholijuomia. Valikoimassa on myös paljon erikoisuuksia joihin ei ihan heti törmää muualla. Viinien ja sampanjan ystäviä hemmotellaan yhtä lailla, sillä Haven barin viinivalikoima on upea. Tällä viikolla sai asiakas nauttia mm. Taittingerin Comptes 2005 -vintagesampanjaa, jota voi tilata laseittain. Se jos mikä on hyvää palvelua! Cocktaileja haluava saa lasiinsa parasta A-laatua, onhan Haven barin tiimissä Suomen parasta osaamista tältäkin saralta. Mika on itse kehittänyt viskin ystävän iloksi uusia originelleja cocktailreseptejä, joista kannattaa mainita mm. Smoky Manhattan.




Kun vaihtoehtoja on näinkin laaja valikoima, kannattaa asiakkaan hyödyntää henkilökunnan osaamista kysymällä juomasuosituksia. Valikoimasta löytyy tällä erää mm. Laphroaigin 30-vuotias viski, joka alkaa olla aikamoinen harvinaisuus baareissa. Mikäli Islayn savuinen tisle ei kiinnosta, voi kokeilla esimerkiksi Fettercairnin 30-vuotiasta mallasviskiä - sen kypsiä trooppisia hedelmiä sisältävän maun ääressä viihtyy tovin jos toisenkin. Varteenotettava kotimainen vaihtoehto on Kyrön tislaamon "Juuri" - nuori ruistisle, josta tulee vielä maukasta viskiä joku päivä. Jos nälkä yllättää, saa baarista tilattua samassa talossa sijaitsevan laadukkaan ravintolan loihtimia ruoka-annoksia nautittavakseen.

Leppoisan viihtyisässä tilassa, pehmoisten nojatuolien äärellä, pehmeän live-musiikin soidessa taustalla jalojen juomien harrastaja viihtyy, unohtaen ajan ja paikan. Havenin baari on lähes eteerinen kokemus, matka upeiden makujen pariin. Me gusta mucho!

Kilchoman 2011 Port Cask Matured 55% - Whisky with a blush

Kilchoman, the small farm distillery from Islay has released an interesting new bottling - this time matured in port wood. They have previously bottled ex-bourbon casked and sherry casked versions, so how does this first attempt with port wood fair against its brothers and sisters? Lets find out! My first chance to taste this newcomer was at a Kilchoman tasting in Lauttasaari's "Kaunis Kampela" pub, and this is what I noted..

Colour: Blush wine, rose. The port has left a lovely shade to the whisky, not unlike what we saw in the older versions of Glenmorangie's port wood bottlings. It certainly catches the eye!

Nose: Smoke up front, sweet toffee, plum, with a touch of the young (3yo) spirit - raw apple, some citrus.

Taste: Peat smoke, maybe a hint of ash, some jam-like notes..hmm, port confit? The wine is definitely in there fresh and virile, but surprisingly it works quite well. I do miss a bit more age for the spirit, it is a little short on complexity. On the other hand, many really enjoy their islay whiskies young and zesty, so...I do recommend a few drops of water added here.

Finish: Peat, toffee, smoke...maybe a touch of ashes also. Some burn of alcohol.

Comment: 3 years old? Yes. For it's age, the whisky is surprisingly soft and has really liked the union with the port. Is it good? I think so. It is not comparable to much older whiskies, but again at this very young age a promise of what Kilchoman has to offer later on. Sipping the dram away and following it with a taste of the 2007 vintage, bottled at 5 years old, confirms my thoughts - the 2007 is much more "ready" and mature as a whisky. It might be worth noting that Kilchoman has chosen a very slow process, where fermentation takes as much as 100 hours - considerably long time, when making a whisky. A long, slow fermentation is said to produce a distillate rich in flavour and one that matures quicker to a "ready" whisky.

Would I buy another dram of the portwood? Yes, because the interplay of the wine and smoky and peaty Kilchoman is much fun and gives lovely flavours to my palate, coating it with its turkish delight rainbow of sweet smoked fruits. Hope to see more Kilchoman in portwood!

[NOTE: A Finnish whisky enthusiast says that he heard from a good source that these casks are in fact ex-red wine casks, which have then been purposedly filled with ruby port wine for a year, in order to get port casks for maturation. I've not verified this personally, but it is clear that such casks are purpose-made for whisky industry anyhow.]

Kilchoman 2011 Port-tynnyriversio - punasteleva makupommi

Islayn pieni farmitislaamo Kilchoman on aiemmin tuonut meille niin sherry- kuin bourbon-tynnyreissä kypsyneitä nuoria viskejä maisteltavaksi. Nyt on mahdollisuus maistaa ensimmäisen kerran myös port-tynnyreissä kolmisen vuotta kypsynyttä versiota . Miten savun ja portviinin liitto oikein toimii tässä nuoressa viskissä? Maistetaanpa! Tilanne tuli vastaan Lauttasaaren Kauniissa Kampelassa pidetyn Kilchoman-tastingin myötä, ja näin itse kirjoittelin asiasta..

Väri: Blush-viini, roseeta. Kauniin hieman kuparinen sävy välkkyy huomiotaherättävästi lasissani. Tulee mieleen vanhemmat Glenmorangien Portwood-pullotteet, joissa oli samaa viinin hehkua.

Tuoksu: Savuinenhan tuo on, heti alkuun turvesavupilvi iskee lasista samalla tuoden hieman nuorelle tisleelle tyypillisiä omenan tuoksuja. Makeaa toffeeta, port-hilloa (confit de port), luumua..aavistus sitrusta.

Maku: Turvesavua, paksua sellaista. Aavistuksen verran tuhkainen? Ehkä. Viini nousee esiin, toffeeta, viinikumia, port-hilloa. Nuorekkaan oloinen, vahva prosentti tuntuu hieman suussa (suosittelen muutamaa pisaraa vettä). Ei mikään maailman monimuotoisin viski, mutta hyvällä tavalla portviinin kyllästämä - kivasti nuo viinin maut integroituvat sinne savun keskelle. Ikää saisi ehkä olla hieman enemmän, mutta alkoholi jonka tisleen nuoruus tuo mukaan talttuu parilla vesipisaralla kivasti.

Jälkimaku: Savuinen, turpeinen, toffeeta joka kuivuu vähitellen. Turpeisuus maistuu vielä pitkään. Sellaisenaan alkoholin puraisu tuntuu hieman loppua kohden myös turruttavana.

Kommentit: Kolmivuotias? Kyllä. Ikäisekseen viski on yllättävän "nätti" ja toimiva makukokonaisuus. Portviini on antanut sille vahvan viinisen maun, mutta..ihan kivasti integroituneena. Tämän jälkeen nautittu Kilchoman 2007 vintage tuo kyllä perspektiiviä ikään, ollen paljonkin "valmiimpi" viski viisivuotiaana. Mutta antaa tämä taas uskoa siihen mitä Kilchoman tulee viskinharrastajille merkitsemään lähitulevaisuudessa, sen verran hyvää tuo on! Toivottavasti näemme lisää portwood-versioita tältä tislaamolta.On varmaan syytä huomioida että viskin valmistus on hidas, perinteinen prosessi Kilchomanilla. Käyminen kestää jopa 100 tuntia, paljon pidempään kuin monilla muilla tislaamoilla. Hitaan prosessin tuloksena on viskitisle jossa on paljon makua ja se kypsyy "valmiiksi" viskiksi nopeammin.

[HUOM: Suomalainen viskibloggari totesi viskifoorumilla saaneensa luotettavalta taholta tiedon, että kypsytyksessä käytetyt ruby port tynnyrit ovat itse asiassa punaviinitynnyreitä, jotka sitten täytettiin vuodeksi portviinillä - eli varsinaisia suuria "port-pipe" tynnyreitä ei tässä ole käytetty. En ole itse verifioinut tietoa.]

Pub-restaurant Viisi Penniä (Five Pennies) opens up again after extensive renovation

The well-known and historical Pub/restaurant Viisi Penniä opened up its doors again yesterday, after a lengthy period of extensive renovations done. "Five Pennies" that is located near "Tullinpuomi" (old city toll spot) on Mannerheimintie, Helsinki got its name from the toll fee which was collected from merchants entering Helsinki to sell their goods hundreds of years ago. The fee was literally five pennies in "the year of our Lord 1865".

Viisi Penniä is one of the oldest existing restaurant-pubs in Helsinki, having operated under the same name at the same location since 1956. Going even further in history, it seems that there has been a restaurant at the location ever since the buildings were built in 1940. The present day owners have then some legacy to carry on!

Currently Viisi Penniä is actually located in two different buildings (Mannerheimintie 53 and 55), and for many years the pub has been separated from the restaurant side. Obviously this was not very convenient in terms of business, and in 2014 the owners finally received a permission to join the two separate sides by means of drilling through the sides of the buildings! As is, the renovation work done was demanding and lengthy process, and Viisi Penniä was closed for two whole months until the grand opening on 1st of October.

My first impression is that the renovation work definitely paid off - the new Viisi Penniä is both stylish and cozy at the same time. All the bar technology, wine and beer cabinets, and beer & cider taps have been renewed completely. The pub now boasts 27 taps, and approximately 120 beers in a bottle - not a small selection by any count in Helsinki! Some 60+ whiskies are now listed as well. A big and meaningful addition is the pub's capability to offer Real Ale - a much-requested feature for beer fans. Sadly very few pubs still offer living beer in Helsinki, so an addition of one more pub with this feature is surely welcome - well done Viisi Penniä!

The restaurant side has a brand new kitchen, and a new head chef, Chef Rôtisseur Jari Saarentaus,
who promises to pamper us with a seasonal, changing menu combining the best of what Finland has to offer with a touch of international delicacies.

Personal opinion: The old Viisi Penniä was a nice place with a good selection of whiskies and beers. The new Viisi Penniä looks smart but casual enough to be cozy and inviting, and the selections just got a few notches better.  I am one customer that looks forward to frequently visiting this place - well done guys!


Viisi Penniä pub-ravintola uusiutui

Töölön tunnetuimpiin pubiravintoloihin kuuluva Viisi Penniä (Mannerheimintie 53 - 55) avasi ovensa eilen 1.10.2014 pitkähkön ja perusteellisen remontin jälkeen. Viisi Penniä, joka sijaitsee vanhan tullinpuomin likellä, on saanut nimensä aikoinaan Helsinkiin saapuvilta kauppiailta kerätystä tullimaksusta, joka siis oli viisi penniä ainakin vielä vuonna 1865. Ravintola on toiminut samassa paikassa sitten vuoden 1956, ollen siten yksi kauimmin samalla nimellä ja samassa paikassa toimineista olutravintoloista koko maassa. Tehdyn historiantutkimuksen mukaan samalla paikalla on itse asiassa toiminut ravintola jo aiemmin, aina vuodesta 1940 asti kun rakennus rakennettiin!

Tähän päivään asti pubi ja ravintola toimivat vierekkäin sijaitsevissa eri rakennuksissa, mutta

remontin kautta tilat saatiin nyt vihdoin yhdistettyä Helsinkin kaupungin myöntämän rakennusluvan myötä. Tehty remontti oli haasteellinen, ja Viisi Penniä pysyi asiakkaiden harmiksi kiinni pari kuukautta. Nyt tuo odotus palkittiin täysin uudistuneen pubiravintolan auetessa asiakkaille.

Ensivaikutelma uudesta sisutuksesta on positiivinen: Paikka on saanut selkeän ja tyylikkään "faceliftin", mutta se on edelleen viihtyisän oloinen. Kaikki - siis ihan kaikki, niin sisustus kuin myös tekniikka niin pubissa kuin keittiösskin, on uudistettu. 27 olut- ja siiderihanaa palvelevat asiakkaita, ja nyt pubista saa myös Real Alea, nam!!! Kyllä oluenystävää nyt hellitään...Helsingissä kun on edelleen harmittavan vähän paikkoja joissa tätä "elävää olutta" saa nautittavakseen. Viskilistakin näyttää hyvältä ja sisältää 60+ erilaista tuotetta näin aluksi.

Ruokalista on keittiöremontin kautta uudistettu, ja uusi pääkokki, Chef Rôtisseur Jari Saarentaus, lupaa kausittain vaihtelevaa menua. ”Menu tulee tarjoamaan konstailematonta suomalaista ruokaa yhdistettyinä kansainvälisiin makuihin. Uutuuksien rinnalla olemme säilyttäneet ruokalistalla ikiaikaiset herkkumme Viiden Pennin pullat, Urheilijan leike ja Paistettua maksaa”, Jari Saarentaus
kertoo.   

Oma mielipide: Vanha Penni oli mukavan viihtyisä, hyviä olut- ja viskituotteita tarjoava pieni pubi, josta sai myös perussafkaa nälän tappamiseen. Uudistettu ja tiloiltaan yhdistetty Viisi Penniä on astetta hienompi ja parempi, monipuolisempi paikka, jossa tyylikkyydestään huolimatta on säilynyt viihtyisä ilmapiiri.




Remontti on onnistunut todella hyvin, paljastaen yhden Helsingin parhaista olut- ja viskipaikoista - loistavan ravintolan kera. Tässäpä mallia ns. Gastropubeille! Tulen varmasti
viihtymään "Pennissä" ja uskon että niin tulee moni muukin.

CARONI 15YO (1998 - 2013) , 52% (Velier/Gargano)

As readers may know, I have a taste for the old Caroni distillery rums. In today's world filled with rums that are altered, flavoured, and heavily sugared to taste like sweet nothings, these independently bottled old style, unique rums come across as rare gems one can occasionally still find.

At first they released a 12 years old version bottled at 50%, selling in Italy for less than 40 euros. LESS THAN 40 euros! From a distillery that is dead and buried 12 years ago!! Astounding. Talk about price v. quality. Last year this was followed by this 15yo release, which sells for a whopping 60 euros or so. The price alone makes these rums a serious "malternative", as Mr. Valentin would say. But is it any good on the palate? Lets see..


Nose: Custard, vanilla, creme brulee, a touch of that "something-motor-oily Caroni signature taste"...Clearly dry, not unlike a whisky to a certain extent! Cask sugars come to mind, from a 1st-fill Bourbon cask matured Scotch. Take a drop between your fingers, and rub - as it dries, the whisky-like quality comes out even clearer. Really nice!


Taste: Ahh, it is a rum after all..! Caroni, unmistakably Caroni. Much lighter than most of the "heavy" Caroni's (which are filled with fusel oils and "impurities" (congeners, which we sense as heavy, strong flavours). Slightly vegetal, carries a decent amount of vanilla, which is infused with that petrol/oily, even a tad smoky. A mouth-coating receptor experience. Dry, leans even a bit towards that bourbon-experience..? Good stuff!

With added water, this starts to get a taste of the raw cane juice - if anyone's ever chewed and sucked a piece of raw, cut cane, you know what I am talking about. Between all that fibre, the juice one sucks is sweet (sugar is obviously missing from this alcoholic distillate) and the taste is vegetal and unmistakeable.

The finish is light, pleasant and dry. That custard, vanilla and drying oak lingers on the palate, mixed with a touch of the famous Caroni oilyness. A superb Caroni rum.

Comments: A much lighter and perhaps also more complex rum than its little brother, the 12yo version. This 15yo bottling is a beauty, and for the price it is selling for, it won't be on the markets for long. They don't make rums like this any more, sadly. Caroni's legacy lives on for some years still, but not forever. Grab a bottle while ye can..! 

Caroni 15yo (1998 - 2013) , 52% (Velier/Gargano)

Kuten lukijat ovat varmaan jo huomanneet, pidän vanhan Caronin tislaamon rommeista. Tämän päivän eri lailla "viritettyjen" ja maustettujen rommien sokerin tahraamassa maailmassa nämä vanhan liiton aidot, ei-maustetut, ei-makeutetut aidot rommit ovat kuin heinäsuovasta löydetty timanttisormus.

Ensin Velier julkaisi 12-vuotiaan Caronin, joka oli pullotetty 50-prosenttisena. Pullote maksoi Italissa huimat 40 euroa tai karvan verran alle! Hinta versus laatu oli uskomaton. Ja nyt tämä 15-vuotias versio, joka julkaistiin viime vuonna, maksaa alta 60 euroa. 12 vuotta sitten suljetun tislaamon pullote...uskomatonta. Kunpa tämä oli mahdollista myös viskin maailmassa...

Mutta onko näistä tuotteista sitten mihinkään? Vain tuoksu ja maku kertoo juoman todellisen arvon maistelijalle. "Mallasviskin vaihtoehto" on termi jonka kuulu viskibloggari Serge Valentin on lanseerannut laajalti - katsotaanpa, onko tästä rommista sellaiseksi.

Tuoksu: Brittien maitokiisseliä, creme bruleeta, jonkin verran Caronille tunnusomaista öljyisyyttä. Kuiva tuoksu, sokkona voisi erehtyä jopa luulemaan hieman oudoksi viskiksi! Jotain Bourbonmaista, tulee mieleen jotkin 1st-fill bourbon-tynnyrissä kypsyneet skottilaiset mallasviskit. Mukava nenätuntu!

Maku: No onhan se rommia sentäs..! Caronin tislaamon tyylin tunnistaa nopeasti, tosin tämä on huomattavasti kevyempi ja ehkä monipuolisempikin kun 12-vuotias "pikkuveli". Vähemmän epäpuhtauksia (jotka siis antavat sitä makua..!) ja öljyisyyttä, mutta loistava makuprofiili minun mielestäni. Vegetaalinen,  mukana on vaniljaa, ajan kanssa sieltä tulee se öljyinen, hieman savuinenkin nuotti mukaan. Maussa on myös mukana tuo pieni Bourbon-vivahde. Kuivaa, kuten aito rommi on - ei lisättyä sokeria. Kaunis!

Veden kera nautittuna makuun nousee raa'an sokeriruo'on ominaismaku. Jos on koskaan imeskellyt leikattua sokeriruokoa niin tietää mistä puhun. Makeus puuttuu, mutta maku on mukana tisleessä.

Jälkimaku: Kevyt eikä erityisen pitkä. Suuhun jää kuivahko vaniljainen maku, joka sekoittuu Caronille tyypilliseen öljyyn. Pehmoista ja kilttiä, verrattuna moneen ns. "Heavy Caroni" -pullotteeseen.

Kommentit: Kevyempi kuin pikkuveljensä, mutta mukavan monipuolinen ja kaunis versio. Näillä hinnoilla tämäkin harvinaisuus siirtyy pian pois helposti saatavien pullotteiden listasta, joten nappaa itsellesi, jos mahdollisuus tulee eteen. Katoavaa, kaunista rommin historiaa!

AGE IS JUST A NUMBER? TASTING KILCHOMAN MACHIR BAY AND 2012 SHERRY CASK RELEASE

Kilchoman, the newest distillery on isle of Islay, started distillation in late 2005. Kilchoman now distils annually ca. 100,000 litres. In comparison to Islay’s other distilleries which measure their distillation capacity in millions of litres, it is not very much at all.  

Kilchoman has been releasing small-batch bottlings since 2009. This year’s Machir Bay is said to be made up of 60% 3 year old whisky, 35% 4 year old and 5% 5 year old. All the whisky has been matured in first-fill bourbon barrels, vatted together and then finished in an oloroso sherry butt for 8 weeks.

The Sherry Cask release is a limited edition and is the first wholly sherry cask matured Kilchoman (though they have released some single sherry casks exclusive to certain retailers in the past). It is one of Kilchoman’s oldest releases to date, consisting completely of 5 year old whisky, matured in oloroso sherry butts. Tasting notes of these two below.

Kilchoman Machir Bay 46%

Nose: Very coastal; seaweed, iodine, brine. Light & crisp, with some sweet peat smoke. Vanilla – followed by some pear notes (hinting to the young age perhaps). Becomes smokier and more “peary” with time.

Palate: Surprisingly “ready” flavours – my goodness, this whisky could pass for a 10-year old! I do not get the pear-notes in the taste, but sweetish, hefty smoky notes, along with a little salty twinge. Adding water emphasizes the saltiness and really brings out the maritime notes (brine, sea, etc) – and in a little while, the light fruitiness also emerges.

Finish: Peppery, salty and medium-long. The brine-and-smoke mixture carries on the palate for quite a while. Light and clean, the sherry butt treatment escapes unnoticed from me at least.

 

Kilchoman Sherry Cask Release 46%

Nose: Meaty smoked notes, wood coal, whiffs of a distant BBQ-party. Smoked oysters (or smoked..some-sea-thing). Sweet, maritime notes, brine. No hint of pears – or any other kinds of fruits, really. Does not give much of a clue of it’s true age. None of the slightly “dirty” notes that I’ve noted in some of the earlier Kichoman releases, which were only quickly finished in sherry casks. Really, the marriage of smoke and sherry in this young whisky is in my opinion quite lovely!

Palate: Sweetish (in a dry way!), flavoured with BBQ wood smoke, with salty and fruity notes. Peppery, with a hint of smoked blackberries? Again, the whisky tastes older than it actually is, or so I personally feel at least. Robust, and very pleasing.

Finish: Very long and satisfying, clean of any ash, or “dirty” smoke. Really a rather good whisky, this one!

Comments: Kilchoman has done well with these releases, these are certainly the best Kilchoman bottlings I have personally tasted to this day, and I would wager good money that they will give competition to other Islay distilleries’ standard bottlings – at half of their age, or less. (This was also evident at the UISGE 2012 whisky competition’s Islay category, where the 2006 5-year old Kilchoman vintage nabbed a bronze medal, beating many older Islay whiskies.)

These bottlings are not overly complex, nor do they (naturally) have the various wood notes one would expect to find from older bottlings. They are however pretty darn excellent in their own right. Bravo, well done Kilchoman!    

SUOMEKSI 

Kilchoman Machir Bay ja 2012 Sherry Cask – Varhaiskypsiä Islayn viskejä

Kilchoman, Islayn uusin ja pienin tislaamo, aloitti toimintansa vuonna 2005. Tislaamon kapasiteetti on noin 100,000 litraa vuodessa, mikä ei ole paljoa. Vertailun vuoksi saaren muut tislaamot ilmoittavat kapasiteettinsa miljoonissa litroissa.

Tislaamolta on vuodesta 2009 alkaen tullut vuosittain erilaisia pullotteita, joille yhteistä on ainakin ollut tisleen nuori ikä. Moni onkin odotellut malttamattomana hieman vanhempaa Kiclhomania markkinoille.

Tämän vuoden Machir Bay –pullotteen kerrotaan olevan sekoite, johon on käytetty on 60% kolmevuotiasta, 35% neljävuotiasta, ja 5% viisivuotiasta viskiä. Kaikki mukanaoleva tisle on kypsynyt tuoreissa bourbon-tynnyreissä, ja lopuksi pullotetta varten yhdistetty viski on viettänyt viimeiset 8 viikkoa oloroso–sherrytynnyreissä.

Kilchomanin 2012 Sherry Cask Release on kokonaan viisivuotiasta tislettä, ja viski on kypsynyt koko ikänsä oloroso-sherrytynnyreissä.

      

Kilchoman Machir Bay 46%

Tuoksu: Hyvin merellinen – rakkolevää, jodia ja merivettä. Makeahko, turvetta, miellyttävää savuisuutta. Vaniljaa, ja hieman päärynäistä hedelmää (ensimmäinen tuoksussa tullut vihje viskin melko nuoresta iästä). Lasissa tovin seistyään viski antaa tuoksussa yhä enemmän turpeista savua ja hedelmää (omena, päärynä).  

Maku: Hämmästyttävän ”valmista” tavaraai! Helposti voisi kuvitella maistelevansa paljon iäkkäämpää, jo kymmenvuotiasa viskiä. Maussa en löydä tätä aiemmin tuoksussa tullutta nuorta hedelmää – sen sijaan aikalailla turpeisuutta, makeahkoa turvesavua, ja raikkaan merellistä suolaisuutta. Vesilisä korostaa entisestään maun merellisiä sävyjä. Kepeää hedelmäisyyttä.

Jälkimaku: Pippurinen, suolainen ja kohtuullisen pitkä. Lämmittävää turvesavuisuutta. Niin puhtaan oloinen, etten arvaisi viskin viettäneen aikaa sherry-tynnyrissä laisinkaan.

Kilchoman Sherry Cask Release 46%

Tuoksu: Lihaisaa BBQ-savuisuutta, savustettuja ostereita (tai jotain merellistä savustettua). Sherry makeutta, tummaa hedelmää ja merellisiä tuoksuja. Tuoksu lupaa paljon, eikä siitä löydy tuhkaa tai muuta ”likaista”, kuten joistakin aiemmista, nuoremmista Kilchomaneista, jotka olivat joko osittain sherrytynnyrikypsytettyä tislettä, tai sherrytynnyreissä viimeisteltyjä.

Maku: Vallan maukas yhdistelmä makeahkoa BBQ-lihaisuutta, lämmittävää savua, turvetta, merellistä suolaisuutta, ja tummaa hedelmää. Pippurinen, hieman marjaisa. Viskin viiden vuoden ikää en kyllä mausta arvaisi ikinä. Ei mikään sherrypommi, mutta runkoa löytyy sopivasti ja turvesavun ja sherryn yhdistelmä toimii vallan loistavasti.

Jälkimaku: Erittäin pitkä ja lämmittävän savuinen, täynnä tummaa hedelmää. Miellyttävä.

Mielipide: Pakko sanoa, Kilchoman on onnistunut näiden pullotteiden kanssa niin hyvin kuin varmaan mahdollista tämän ikäisellä viskitisleellä. Sokkomaistelussa nämä kilpailisivat varmasti tiukasti iäkkäämpienkin viskien kanssa (kuten UISGE 2012–festivaalissa nähtiin: Kilchomanin vuoden 2006 viisivuotias pullote nappasi pronssia Islay-viskien sarjassa). Tämä kaksikko edustaa minusta tislaamon tähän mennessä julkaistujen viskien parhaimmistoa. Aplodien paikka pikkuiselle farmitislaamolle!

A RUM TO RECOGNIZE - CARONI TRINITY

 A RUM TO RECOGNIZE - CARONI TRINITY

Caroni Trinity – a cuvee of three vintages 

(1989/1992/1994), married together in a single rum cask. Selected & bottled solely for the Finnish market (Sky Cellar/Alko)

This unusual rum cask originates from Trinidad, the Southernmost island of the Caribbean.

The Caroni distillery, silent since 2002 when the government of Trinidad & Tobago made the controversial decision of stopping rum production at the site, had the capacity to make many different types of rum, due to the many different types of stills used. Copper pot stills, an old single-column still, a four-column Gerb Herman still and a two-column Blairs still  were all used until 2002, although a majority of rums did come from the column stills.

It is safe to say that Caroni’s vast maturing rum stock contained many hidden treasures. Nearly all went to global bulk rum sales until 2004, when European independent bottlers first took notice of Caroni and its assets. This was a very fortunate thing for rum lovers, because men like Luca Gargano of Velier, Italy, and John Barrett of Bristol Spirits rescued these wonderful Caroni rum stocks for us all.

TASTING NOTES

Nose: Powerful notes of tobacco, vanilla, old & oaky bourbon, antique wood polish. Leathery, not unlike an old, heavily sherried malt whisky. Orange rind, dark chocolate with orange bits. High alcohol percentage challenges the senses, adding a drop of water really opens up the nose (recommended). Some motor-board oil in the background.

Palate: An absolutely unique Trinidadian style & taste, unlike any other, is immediately recognizeable. An infusion of vanilla & spices; Orange rind and nutmeg come to mind, then cinnamon, and coconut husk. 

Quite dry, obviously without any added sugar or caramel colourings (here here, well done!). This rum has a very rich and flavoursome palate, reminding me of both old sherried malts and some older bourbon whiskeys. 

Unlike some Caroni bottlings which I tasted, this one hasn’t got much of the heavy oily (outboard motor engine oil!) notes – and I am rather happy about that fact, as I’ve always considered the oiliness slightly unpleasant when it is too strong. This Caroni-oiliness does come in from the background with time, as a less powerful note - perhaps just to make a statement "hey this is a Caroni rum!!" :-)

Finish: Longish, with orange rind, vanilla, and oaky undertones. A class-act all the way. 

Notes: We are certainly lucky to get this beauty all to ourselves here in Finland, if you ask me! Without a doubt one of the very best Caroni rums I've ever tasted - a unique piece of Trinidadian heritage in a bottle. Que lindo!!!

 SUOMEKSI

Caronin nyttemmin jo suljettu tislaamo sijaitsi Trinidadissa, Karibian eteläisimmällä saarella. Caronin tislaamolla tehtiin monentyyppisiä rommeja erilaisilla tislauslaitteilla. Käytössä oli niin perinteistä pannutislauslaitetta, kuin myös monia versioita jatkuva- eli kolonnitislauslaitteista.

Vuonna 2002 maan hallitus päätti hyvin kyseenalaisin perustein sulkea tislaamonsa, ja myydä pois sen rommivaraston. Korruptio ja kiistely pitkitti kuitenkin prosessia, ja suuri määrä rommista löysi onneksemme tiensä eurooppalaisille pienpullottajille. 

Luca Gargano (Velier, Italia) ja John Barrett (Bristol Spirits, Englanti) yhdessä Caronin varaston realisoinnista vastaavan Rudy Mooren kanssa varmistivat sen, että me romminharrastajat saamme nauttia näistä upeista rommeista sen sijaan, että ne olisivat kadonneet anonyymisti ikuisiksi ajoiksi kansainvälisten bulkkimerkkien sekoitteisiin.   

MAISTELUNOOTIT

Tuoksu: Tupakkaa, vaniljaa, tammea – nahkainen, muistuttaa jopa hieman vanhaa sherryviskiä. Pomeranssinkuorta, mausteinen. Tummaa suklaata ja antiikkivahaa. Pieni vesilisä auttaa avaamaan tuoksua.

Maku: Selkeän klassinen trinidadilainen makuprofiili tulee heti mieleen itselleni. Trinity ei ole mikään heppoinen tai kevyt rommi, vaan täynnä makuja: Vaniljaa, mausteisuutta, samaa pomeranssinkuorta ja tummaa suklaata kuin tuoksussakin. Kookosta, muskottipähkinää. Kuivan tyylikäs, maistuu varmaankin myös viskin ystäville juuri siitä syystä (ei makeutettu, eikä värjätty – onneksi!). Rikkaan hedelmäinen, tammeakin löytyy.

Jälkimaku: Melko pitkä, kuivuva. Samaa pomeranssinkuorta ja vaniljaa, pienenpieni häivähdys jotain öljyistä. Tammea. 

Mielipide: Aivan upea Caronin rommien edustaja, ehdottomasti yksi parhaista, mitä vastaani on tullut. Onneksi lopun öljyinen häivähdys on vain pieni aavistus, sillä useissa Caronin rommeissa tätä öljyisyyttä löytyy huomattavasti voimakkaammin, ja itse ainakin pidän sitä hieman häiritsevänäkin joskus. 

Caroni Trinity on ensimmäinen koskaan Suomen markkinoille valittu & pullotettu yhden tynnyrin rommi, ja minusta saamme olla ylpeitä ja iloisia siitä, että tuote on näin upea.